*

EliseTykkyläinen Arjen ajatuksia

Viilausta

Jotenkin aloin miettiä tuota oikoluvun puuttumista ensimmäisestä kirjastani. Eihän se loppujen lopuksi niin kovin katastrofaalinen asia ole, vaikka siitä muutama yksittäinen ihminen antoikin palautetta. Näinä päivinähän koko kielemme ja kulttuurimme on muuttumassa. Suomen kieleen on hyväksytty paljon lainasanoja. Hymiöt ja LOL:n kaltaiset ilmaisut ovat tulleet jäädäkseen. Meidän ei tarvitse enää ajatuksissamme olla 90-luvun äidinkielen luokassa, jossa äidinkielen opettaja toitotti, kuinka hirveää on, että makaronilaatikko oli kirjoitettu ruokalan seinälle kolmella oolla. Jos sanojen (kielen) tarkoitus on viestiä jokin tietty ajatus toiselle ihmiselle, niin eikö silloin ole pääasia, että viesti tulee ymmärretyksi? On toki hienoa lukea kirjakielellä kirjoitettua pilkku- ja asiavirhekorjattua tekstiä, mutta jos se on kuollettavan tylsää, niin ei auta. Jos taas sisältö on mielenkiintoinen niin lukisin sen vaikka slangilla kirjoitettuna kaikkine pilkkuvirheineen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat